Toinen työssäoppimispaikkani oli Hyvinkäällä sijaitseva ompelimo Ommel & Idea.
Vietin ompelijan opissa kolme viikkoa (1.4. – 22.4.). Ensimmäisen viikon jälkeen totesin, että on tullut opittua enemmän kuin puolessa vuodessa koulussa – tai ainakin tuntui siltä.
Kun alkujännityksestä pääsin yli (eli siitä että en pilaa asiakkaan vaatetta jos sitä leikkaan tai ratkon ) oli jokainen saamani asiakastyö mielenkiintoinen haaste. Korjausompelua oli paljon, samoin muodistuksia. Tutuksi tulivat erilaiset työt mm. housujen lyhentäminen, housujen haaruksen korjaaminen, hameen ja vuorin lyhentäminen, toppahousujen vyötärön suurentaminen, ulkoilutakin vetoketjun uusiminen, selkämerkin kiinnitys pelipaitaan, takin taskun vetoketjun uusiminen, villakangastakin hupun muokkaaminen kaulukseksi, jakun hihan uudelleenistutus, juhlapuseron hihan lyhennys, farkkunappien kiinnitys….
Töissä korostui tunne siitä, että jokainen työ oli omanlaisensa ja koskaan ei tiennyt mitä eteensä sai tai millaiseksi työ muodostuisi ennekuin sen oli aloittanut. Haastavaksi koin töiden aikatauluttamisen eli huomasin että vain kokemuksen kautta tietäisi miten paljon aikaa mikäkin työ veisi ja paljonko ehtisi päivässä tekemään. Koin itseni auttamattoman hitaaksi, mutta siihenkin kokemus vain auttaisi. Mietin että mitä osaisin sanoa asiakkaalle kun kysyy milloin työ on valmis, kun jonossa on jo useita töitä… huh.
Eli taas kerran tuli todettua että ala vaatii tekemistä, tekemistä ja tekemistä, jotta tarvittava kokemus karttuu. Teorian hallinta ei riitä!
Tässä muutamia töitä joita tein: hupusta kaulus, farkkujen lyhennys, hihan lyhennys, taskun vetokejun vaihto, farkkujen nappien korjaus, helman lyhennys… ja paljon muita.
Ompelijalla tein viimeisen näyttökokeeni eli valmistin tilaustyön. Sain tehtäväkseni tehdä asiakkaalle farkkuhaalarin puutarhatöihin. Pohjana käytettiin valmiskaavaa jota muokattiin mm. siten että kuminauhaa tuli vyötärölle ja henkselehin takaamaan työskentelymukavuutta ja joustoa kun kyykistelee.
Yläkuvissa kankaan leikkausta. Alakuvissa valmis haalari edestä ja takaa.
En nähnyt haalaria valmiina asiakkaan päällä, viimeisessä sovituksessa haalari oli vielä kesken. Näytössä viimeistelin toisen lahkeen ja esittelin portfolioni. Näyttö meni hyvin ja sain kovasti tsemppausta jatkoon. Jälkikäteen kuulin että asiakas oli tykännyt kovasti haalaristaan. Se oli ehkä paras uutinen ja tietysti kaikken tärkeintä 🙂
Aika Ommel & Ideassa hurahti nopeasti ja olisin ollut pidempäänkin! Mutta ei auttanut kuin suunnata kolmanteen ja viimeiseen työssäoppimispaikkaani …. siitä kohta lisää.
aikuisena artesaaniksi 