Työssäoppimassa – osa 2

Toinen työssäoppimispaikkani oli Hyvinkäällä sijaitseva ompelimo Ommel & Idea.

Vietin ompelijan opissa kolme viikkoa (1.4. – 22.4.). Ensimmäisen viikon jälkeen totesin, että on tullut opittua enemmän kuin puolessa vuodessa koulussa – tai ainakin tuntui siltä.

Kun alkujännityksestä pääsin yli (eli siitä että en pilaa asiakkaan vaatetta jos sitä leikkaan tai ratkon ) oli jokainen saamani asiakastyö mielenkiintoinen haaste. Korjausompelua oli paljon, samoin muodistuksia. Tutuksi tulivat erilaiset työt mm. housujen lyhentäminen, housujen haaruksen korjaaminen, hameen ja vuorin lyhentäminen, toppahousujen vyötärön suurentaminen, ulkoilutakin vetoketjun uusiminen, selkämerkin kiinnitys pelipaitaan, takin taskun vetoketjun uusiminen, villakangastakin hupun muokkaaminen kaulukseksi, jakun hihan uudelleenistutus, juhlapuseron hihan lyhennys, farkkunappien kiinnitys….

Töissä korostui tunne siitä, että jokainen työ oli omanlaisensa ja koskaan ei tiennyt mitä eteensä sai tai millaiseksi työ muodostuisi ennekuin sen oli aloittanut. Haastavaksi koin töiden aikatauluttamisen eli huomasin että vain kokemuksen kautta tietäisi miten paljon aikaa mikäkin työ veisi ja paljonko ehtisi päivässä tekemään. Koin itseni auttamattoman hitaaksi, mutta siihenkin kokemus vain auttaisi. Mietin että mitä osaisin sanoa asiakkaalle kun kysyy milloin työ on valmis, kun jonossa on jo useita töitä… huh.

Eli taas kerran tuli todettua että ala vaatii tekemistä, tekemistä ja tekemistä, jotta tarvittava kokemus karttuu. Teorian hallinta ei riitä!

Tässä muutamia töitä joita tein: hupusta kaulus, farkkujen lyhennys, hihan lyhennys, taskun vetokejun vaihto, farkkujen nappien korjaus, helman lyhennys… ja paljon muita.

Ompelijalla tein viimeisen näyttökokeeni eli valmistin tilaustyön. Sain tehtäväkseni tehdä asiakkaalle farkkuhaalarin puutarhatöihin. Pohjana käytettiin valmiskaavaa jota muokattiin mm. siten että kuminauhaa tuli vyötärölle ja henkselehin takaamaan työskentelymukavuutta ja joustoa kun kyykistelee.

Yläkuvissa kankaan leikkausta. Alakuvissa valmis haalari edestä ja takaa.

En nähnyt haalaria valmiina asiakkaan päällä, viimeisessä sovituksessa haalari oli vielä kesken. Näytössä viimeistelin toisen lahkeen ja esittelin portfolioni. Näyttö meni hyvin ja sain kovasti tsemppausta jatkoon. Jälkikäteen kuulin että asiakas oli tykännyt kovasti haalaristaan. Se oli ehkä paras uutinen ja tietysti kaikken tärkeintä 🙂

Aika Ommel & Ideassa hurahti nopeasti ja olisin ollut pidempäänkin! Mutta ei auttanut kuin suunnata kolmanteen ja viimeiseen työssäoppimispaikkaani …. siitä kohta lisää.

Työssäoppimassa – 1 osa

Opinnot huipentuvat useamman kuukauden pätkään, jolloin olemme työssäoppimassa (7.3. – 2.6.).  Emme saaneet ohjeistusta kuinka monta paikkaa kannattaisi hankkia, joten ajatuksena itselläni oli että pitäisi olla mahdollisimman monta paikkaa, mutta minimiaika olisi 3 viikkoa / paikka. Luulisi että työnantajia kiinnostaisi, sillä olisihan tässä ilmaista työvoimaa tarjolla 🙂

Alkuun tuntui että paikkaa ei meinaa millään löytää ja se vähän yllättikin. Onneksi olin ajoissa liikkeellä jo alkuvuodesta. Olisin halunnut lähelle jollekin ompelijalle oppiin, mutta yksinyrittäjillä tuntui olevan tilasta /ajasta pulaa ja kotiompelijat olivat kyselyjeni ulkopuolella. Muutaman soittokierroksen ja tapaamisen jälkeen sain järjestettyä itselleni kolme erilaista paikkaa.

Ensimmäinen paikka oli helppo valinta, sillä olin käynyt asiakkaana muutaman kerran tässä askartelijoiden, DIY-ihmisten, neulojien ja ompelijoiden  paratiisissa: Tervakosken Coconut . Olin kauppiaan apuna myymälässä noin neljä viikkoa (7.3. – 31.3.).

Oli todella mielenkiintoista nähdä pienen putiikin pyörittämistä läheltä. Tuli tutustuttua myymälän valikoimaan perinpohjaisemmin ja koko ajan yllätti miten paljon valikoimaa niihin myymäläneliöihin oli saatu mahtumaan 🙂 Pääsin kokemaan mm. asiakaspalvelua, lähetysten purkamista, hinnoittelua,  hyllyttämistä, hyllyjen järjestelyä sekä  kassakoneen käyttöä. Sain myös hieman tuntumaa kurssien vetämiseen, kun teimme Naistenpäivänä asiakkaiden kanssa paperinarusta ruusuja.

Tein Coconutissa myyntityön näytön ja se meni yllättävän helposti ja hyvin. Opettajat ja näytön valvojat tekivät kiperiä kysymyksiä ja ostivat koululle kaikenlaista tarviketta testatessaan myyntityöni sujuvuutta.

Toki pääsin ompelemaankin! Myymälään tuli värikkäitä muovipinnoitettuja kankaita ja niistä lähti idea tehdä ruokalappuja. Tein oman kaavan ja pieni asiakas pääsi prototyyppiä sovittamaan. Muiden töiden ohessa aina vaihe kerrallaan sain projektia eteenpäin ja ehtiväthän nuo valmistua ennen poislähtöäni. Kauppiaan vanha Bernina-ompelukone oli kyllä todella ihana tuttavuus: vakaa ja luotettava.

Coconutissa oli yllättävän iso valikoima neulelankoja ja tuli tustuttua kerrankin ajan kanssa eri lankalajeihin ja laatuihin. Kevään uutuslangat innostivat ja tulipa hankittua langat muutamaan projektiin.

Ylärivillä Naistenpäivän paperikukkia ja ”tehtailemani” lasten ruokalaput. Alarivillä ihana vana ompelukone ja kevään uutuuslankoja neulomiseen.

Asiakastyö

Toisen opintovuotemme lopulla meillä oli asiakastyö-jakso ja siitä näyttökoe. Kokeen jälkeen alkoi työssäoppiminen jota kestäisi noin 2,5 kuukautta ja siten olisi kevätjuhlat ja saisimme todistukset.

Harjoittelimme näyttöä varten asiakastyö-jaksolla tekemällä omalle asiakkallemme asukokonaisuuden. Asiakkaakseni valikoitui oma äitini, joka on eläkkeellä ja näin pääsi keskellä päivää koululle sovituksiin.  Tein äidilleni paitajakun ja hameen, sekä jakun alle trikootopin.

Näyttökokeessa piti tehdä opettajan hankkimalle asiakkaalle hame. Meillä oli neljä päivää aikaa saada asiakkaalle hänen toiveidensa mukainen hame. Onneksi olin tehnyt asiakastyössäni aikaisemmin jo hameen niin olin jo ehtinyt palauttamaan hameen kaavoituksen muistiini. Jännittävintä oli kaavoittaa hame ja sovittaa sitä aivan vieraalle ihmiselle.

Nahkatyöt

Nahkatyö-kurssilla tutustuimme nahkaan ompelumateriaalina. Ensin tutkimme eri nahkalaatuja sitten teimme ompelukokeiluja erilaisilla saumoilla. Loppujakson saimme tehdä vapaasti mitä halusimme, kunhan materiaalina oli nahka.

Tein ensin pussukan nahkapaloista ja toisen pussukan ja kirjekuorilaukun mustasta miesten nahkatakista purkamastani nahasta. Kirjekuorilaukun ja ”nipsukukkaron” pinta muodostuu nahkapaloista jotka on yhdistetty kultalanka-siksakilla.

Purkamastani nahkahameesta suunnittelin tehdä vielä obi-vyön. Vyö jäi kurssilla vielä kesken, mutta koitan saada sen valmiiksi vielä ennenkuin koulu päättyy.